Tallbackan vuosi 2023 - osa 5
Uutta elinvoimaa marjoille ja hedelmille
Oli kulunut kuutisen vuotta siitä kun suurin osa marjapensaistamme ja hedelmäpuistamme istutettiin. Moneen kertaan on tullut kerrottua, miten vuosien 2018 ja 2019 harvinaislaatuisen kova kuivuus tuotti hankaluuksia ja osittain varmasti aiheutti monet vaikeudet, joihin olemme törmänneet. Toisaalta se myös pakotti meidät etsimään ratkaisuja ja lopulta muuttamaan koko viljelytapamme uuteen. Maaperä ei toivu hetkessä eivätkä kasvit ehkä täysin koskaan, mutta tehty mikä tehty; emme halunneet myöskään repiä kaikkea jo istutettua pois ja aloittaa alusta. Tehdyt virheet harmittavat, mutta harmittelulla ei pääse eteenpäin. Karviaispistiäisistä ja kateviljelyn alkutaipaleesta olen kirjoittanut aiemmin. Kirsikkapuut ja makeapihlajat vei jäätalvi 2021/22. Vadelmapenkit eivät tuottaneet enää juuri lainkaan kunnollista satoa, joten päädyimme poistamaan myös ne. Herukkapensaita vaivaa karviaiskoisa, joka on vienyt sadosta lähes puolet ja tehnyt poimimisesta työlästä. Olemme saaneet marjoja omaan käyttöön pakkaset täyteen, mutta vain murto-osan potentiaalisesta sadosta ja laatu on usein ollut kehno. Jotain oli siis tehtävä!
Michael Phillips ”The Holistic Orchard”
Hakiessamme keinoja jo istutettujen pensaiden ja puitten auttamiseksi löysimme amerikkalaisen Michael Phillipsin järkälemäisen teoksen kokonaisvaltaisesta hedelmätarhaviljelystä. Kirja on hyvin omanlaisensa, paitsi tekstinsä määrässä myös sisällöltään. Phillips pyrkii luonnonmukaisuuteen ja terveyteen kaikilla osa-alueilla; hänen tapansa hoitaa omenatarhaa tähtää puun ja hedelmien terveyteen, maaperän terveyteen, viljelijän terveyteen, koko ekosysteemin toimivuuteen. Phillipsin hedelmätarhan omenat ovat paitsi suuria ja kauniita myös ravintosisällöltään ylivertaisia. Kaikki toimet, joihin hän tarhallaan ryhtyy tähtäävät hedelmäpuun hyvinvointiin, jolloin tuhoeläimet ja sairaudet eivät saa aikaan mittavaa vahinkoa. Selvyyden vuoksi mainittakoon kuitenkin, ettei hänen tarhansa ulkonäkö vastaa vakiintuneita ihanteitamme eikä nurmi näytä golfkentältä!
Omaksuimme kirjasta heti muutamia käytänteitä. Vesakon siistimisestä saamme risuhaketta, joka on hedelmäpuille ja marjoille erittäin hyödyllistä. Sen maatuessa hyötyvät hedelmätarhaan sopivat sienet ja maaperän eliöt. Me kompostoimme risuhakkeen ja käytämme sitä myös käytäväkatteena. Emme leikkaa kevään voikukkia, sillä pölyttäjät tarvitsevat niitä. Istutamme puitten ympärille raunioyrttiä, joka on erinomainen sitojakasvi syvine paalujuurineen, tuottaa valtavasti vihermassaa sesongin aikana ja maatuessaan vapauttaa suuria määriä hivenaineita hedelmäipuitten käyttöön. Raunioyrtti ehtii tuottaa useamman lehtikasvuston ja pölyttäjiä kiinnostavan kukinnan kasvukaudessa. Aloimme valmistaa neemöljyn, EM-mikrobien ja merilevän seosta ja ruiskuttaa sillä kasvustoa. Phillips sekoittaa mukaan myös kalaöljyä, mutta sellaista ei taida Suomesta saada. Vuonna 2023 teimme käsittelyn kahdesti, silmuvaiheessa varhain keväällä ja kukinnan alkaessa. Phillips tekee käsittelyn neljästi ja seuraa puun kehitystä hyvin tarkasti. Hän on myös koko ajan tietoinen tuhoeläinten ilmaantumisesta ja kehitysvaiheista ja osaa ajoittaa toimenpiteensä oikein. Hän myös painottaa vahvasti raakileharvennuksen tärkeyttä. Meillä on hyvin paljon opittavaa!
Suurimmat ongelmamme ovat olleet marjojen koisatuhot ja luumuja tuhoavat sienitaudit. Aiomme jatkaa ja oppia lisää, toiveemme on pikku hiljaa päästä tasapainoon hedelmätarhassamme. Voimavaramme ja aikamme ei kuitenkaan riitä sellaiseen tarkkuuteen kuin Phillipsin kirja ohjaa, mutta teemme mitä voimme.
Uusi kierros mansikoita ja vadelmia
Mansikoitten viljelijöinä meillä ei toistaiseksi ole ollut paljoa syytä tyytyväisyyteen. Ensimmäinen kasvusto kärsi kuivuudesta ja mangaanin puutteesta ja liikaa muokattu maa aiheutti pulmia istutuksessa. Toisen kasvuston taimet olivat luultavasti vaurioituneet kuljetuksessa niin pahasti, että eivät koskaan oikein päässeet kasvun alkuun. Talvi tappoi useimmat, joten hävisimme kaksi sesonkia saamatta yhtäkään marjaa, turhauttava kokemus.
Kolmannen kierroksen taimiin panostimme siksi paljon. Lajikkeet ovat Malwina ja Lumotar, taimet ovat Paraisilla mikrolisättyjä ja Peuraniemen taimistolla jatkokasvatettuja. Ensimmäinen kesä on takana, maaperän kunto kohenee. Toivomme parasta.
Vuonna 2019 teimme pitkiä 35 metrisiä hügelpenkkejä molemmin puolin puutarhan uudempaa osaa. Näissä on kasvanut ensin kurpitsoja, sittemmin kaalia ja sipulia. Eteläinen penkki on kuitenkin liian kuiva vihanneksille ja koska poistimme toisaalta vanhat vadelmarivit huonokuntoisina, päätimme istuttaa tähän pitkään penkkiin uusia vadelmia. Pohdinta johti Glen Ample-lajikkeeseen ja muutamiin pensaskirsikoihin (Porthos, Athos) Savonlinnan taimistolta. Huhtikuussa 2023 istutimme 60 vadelmantainta ja myöhemmin kesällä rakennettiin tukirakennelma,