Olen kymmeniä vuosia kesäisin keräillyt luonnonkasveja teehaudukkeeksi, joskus kuivannutkin. Kun sitten puutarhakoulun myötä innostuin yrteistä ja rakensin ensimmäisiä pikkuisia yrttipenkkejä, säilyi tämä tärkeimpänä käyttötapana. Vuosien myötä vaatimustaso on noussut: raaka-aineen puhtaus, viljeltävyys, kulttuurihistoria, valmiin juoman maku, tuoksu ja väri, jopa yrtteihin liitetyt mielikuvat ovat tärkeitä.

Vuodenvaihteessa 2019/2020 aloimme rakentaa Teetornia, rakennelmaa, jossa halusimme testata mielenkiintoisia ja lupaavia teeyrttejä.

Viljelyteknisesti teimme virheitä ja pinta-ala oli kovin pieni, mutta tarkoituskin oli kokeilla. Teimme tuttavuutta moneen entuudestaan outoon yrttiin, esimerkiksi Valkohurtanmittuun ja Huiskuvuoriminttuun. Ennen kesän Olavinjuhlaa laadimme kolme ehdokasta koemaisteluun: iltateeksi ajateltu SKYMNINGEN, makean söpö SÖTNOS ja voimia palauttava REHAB JO JO. Tulos osoittautui melko tasaiseksi, kaikille laaduille löytyi puoltajia. Syksyn mittaan teimme vähän muutoksia ja jouluna uusiakin viritelmiä, mutta uuteen kauteen lähdetään paljon selkeämmästä tilanteesta. Salvian, kyntelin ja piparmintun viljelyalaa kasvatetaan merkittävästi ja kehäkukka, humala ja malvat säilyttävät tärkeän roolinsa.

Yrttihaudukkeesta tuskin tulee päätuotettamme, niin työläs se on, mutta haluamme ehdottomasti jatkaa Tallbackanallen juoman kehittelyä.