Vihannekset
KAALIA KAIKKIALLA?
Olen aina ollut suuri kaalin ystävä. Tavallinen valkokaali on hyvää, varhaiskaalina taivaallista, ruusukaalit maultaan ja muodoltaan aivan vastustamattomia, parsakaali vihreää voimaa, hapankaalia olen hakannut saavikaupalla…En ole kuitenkin juuri viljellyt kaalia aiemmin. Olen pitänyt sitä erityisosaajien alana ja ajatellut sen vaativan valtavan vahvan, hyvän maan ja pakostakin torjunta-aineiden käyttöä. Kaalista kun pitävät kaikki, eikä sadosta jää viljelijälle välttämättä kuin tyhjäksi kalutut lehtiruodit. Brassica suku on huikean suuri ja kun aloimme kasvattaa lehtivihanneksia pitopalveluille, oli pakko uskaltaa. Lehtikaalista se alkoi, vaikka ensimmäisen vuoden yksilöt alkoivatkin tuottaa satoa vasta syksyllä kun kylmyys hyydytti tuholaiset. Kaali vaatii paljon ravinteita; se huomio johti maanparannus-, bokashi- ja kateviljelysuunnitelmiin.
Viime vuoden lehtikaaliviljely onnistui kohtalaisesti, Red Russian tuotti hämmästyttävästi satoa kuukausitolkulla. Jaksoimme touhuta harson kanssa syyskuulle, joten tuholaiset pysyivät kurissa. Ahkera sadonkorjuu vei luultavasti kasvien voimia loppukesää kohti, tulevana kasvukautena on lisälannoitusta annettava joko nokkosveden, bokashiliuoksen tai viherkatteen muodossa. Ensi vuoden yksi tärkeä lehtivihannes on edelleen lehtikaali, mutta uutuutena aiomme panostaa myös suippokaaliin. Meidät vakuutti (jälleen) Lena Israelsson, joka arvostaa suippokaalia kovasti varhaisvihannesherkkuna. Erityisesti hän rakastaa punaista suippokaalia, jo kertaalleen hävinneeksi luultua Kalibosta. Se on parhaimmillaan juuri korjattuna ja raakana salaattina. Sen kerrotaan olevan myös erinomainen hapatettuna. Muista kaalikasveista mainittakoon palmu- tai mustakaali ja jännä varsiparsakaali.
Kaalia aiomme kasvattaa kasvutunneleissa ja samettikukkien kaverina. On huikean hauskaa nähdä miten onnistumme.
AASIALAINEN KUPERKEIKKA
Myönnän auliisti olleeni pitkään täysin tietämätön jopa vastahankainen mitä tulee aasialaisiin lehtivihanneksiin (ja muuhunkin ruokaan). Idän kulttuuri ei ole erityisesti kiehtonut minua koskaan, enkä uskonut vihannestenkaan puhuttelevan. Olinpa väärässä, onneksi.
Ensimmäiset yritykset aasialaisten vihannesten parissa olivat hapuilevia. Vasta sareptansinapin ja mizunakaalin intensiiviviljely lavakauluksessa ja harsonhupun alla alkoi paljastaa lajien hienoutta. Upeita hienoja lehtiä nopeasti ja paljon! Viime teimme ensimmäiset kesäkylvöt tatsoita, daikonia, komatsunaa ja paksoita. Tulos ei vielä päätä huimannut, mutta se todisti, että kannattaa jatkaa! Ensi kaudella on ainakin daikon eli japaninretikka vahvasti esillä. Se sopii korealiasen kimchin valmistukseen, ruoka jotahapankaalin ystävänä ehdottomasti haluan maistaa. Muitakin idän ihmeitä toki kasvatamme: kiinalainen ruohosipuli eli kiinansipuli on ollut suosikkini jo puutarhakoulun ajoista asti. Lehtikaali ‘Red Russian‘ on ihana, murea ja maukas. Shungiku eli kruunusuvikakkara ja malabarinpinaatti ovat viihtyneet kasvilavoissa jo pitempään.
Ihaninta ja haastavinta aasialaisissa herkuissa on onnistua niiden kylvöajankohdassa tai oikeammin, sovittaa niiden aikataulu varhaisvihannesten aikatauluun ja vaihteleviin kesäsäihin. Liian aikaisin ei saa kylvää, Suomen suven valoisuus ei suosi lyhyen päivän kasveja. Toinen harmillinen seikka on tietysti se, että useimmat näistä ihanuuksista ovat kaalikasveja ja sukunsa tavoin hyvin alttiita hyönteistuhoille. Kaaliverkko tai harso on välttämätön.
PARSA
Ensimmäiset parsat istutimme 2017, lajike Xenolim. Kaivoimme syvän ojan johon taimet tai oikeastaan juurakot toinen toisensa perään aseteltiin ja sitten peiteltiin. Tuolloin parsan vierellä oli vielä runsaasti tilaa ja siinä kasvoi maa- artisokkaa. Tilanne meinasi karata hallinnasta, maa-artisokka kun on varsin hanakka leviämään ja kasvamaan valtaisan suureksi. Suurella vaivalla ja moneen otteeseen noukimme kaikki mukulat keväällä 2018 ja jatkoimme parsapenkkiä puolitoistakertaiseksi. Tämän uuden istutuksen pohjalle laitoimme bokashia, olimme juuri päässeet alkuun bokashoinnissa. Tulos oli mykistävä. Uusi kylvös kasvoi aivan valtavasti ja ilmiömäisen nopeasti. Parsanviljelyssä on ehkä vaikeinta hillitä itsensä pari ensimmäistä vuotta ja antaa viljelmän olla rauhassa. Juuriston pitää saada voimistua ennenkuin satoa aletaan korjata.
Keväällä 2020 muovasimme penkit uusiksi ja viljelimme alkukeväästä välikasvina onnistuneesti retiisiä ja vähemmän onnistuneesti kyssäkaalia.
KURPITSAN VUOSI 2021
Tämä on ihana juttu! Ja vannon etten edes tiennyt tästä, kun viljelyskiertoa marraskuussa suunnitellessani laskeskelin, että saadaksemme kaalikasveille riittävästi välivuosia tarvitsemme lisää vihannesviljelyalaa. Niinpä lähdimme toteuttamaan uusia penkkejä suoraan nurmikolle. Näissä ajattelin ensivuonna kasvattaa kurpitsoja. Ja sitten löysin Lena Israelssonin kirja Gourmet trädgård ja Runåbergs fröer- sivuston. Se oli sitten menoa.
Olemme toki viljelleet kesäkurpitsaa ennenkin, kokeilleet ja ihastuneet Kabochaan, saaneet muutamia talvikurpitsoja kompostikasaviljelystä. Mutta että talvikurpitsoja on vaikka muotoisia, värisiä ja makuisia ja että ne säilyvät kuukausia ja että ne maultaan ja rakenteeltaan soveltuvat erinomaisesti uunissa paahdettaviksi, sosekeitoksi, vihannespataan…Minulle on jäänyt lapsuudesta hiukan huono muisto kurpitsasäilykkeestä, joka oli ällöttävän makeaa eikä tuntunut miellyttävältä rakenteeltaankaan. Ensitä paitsi pitänyt pakollista neilikoistakaan. Mutta että kurpitsa olisi jotakin ihan muuta! Huimaa. Ja sitten vielä tämä: kesäkurpitsan ei tarvitse olla mauton raaka- aine, jonka hyvä puoli on vain tavaton satoisuus. Ei, vaan kesäkurpitsa voisi oikeasti maistua kesäkurpitsalle! Näin luvataan esimerkiksi lajikkeesta Costata Romanesco, jota ensi kesänä viljelemme. Sen maku ja tuotto kuuluu olevan ylivoimainen ja erityismaininnan ansaitsevat suuret hedekukat joita muodostuu paljon. Ylellisintä on jos hedelmät korjaa sormenkokoisina ja kukka vielä kiinni hedelmässä – niin pienet kurpitsat maistuvat parhaimmalta!
Ja 16 muuta lajiketta, kahdessa noin 40 metriä pitkässä penkissä. Luultavasti vanha viisaus pitää edelleen paikkansa eivätkä kaikki suostu itämään saati kasvamaan ja tuottamaan hedelmää, mutta varmasti osa onnistuu. Maltan tuskin odottaa!
Vuoden uutuus: : TALLBACKA MIX
Vuonna 2021 tutustuimme NO DIG-metodiin ja Charles Dowdingin opetuksiin. Se on muuttanut suuresti tapaamme viljellä, mutta myös ajatuksiamme siitä, mitä haluamme viljellä. Vielä muutama hetki sitten olin sitä mieltä, että salaatinviljely on turhaa. Kasvaahan ihania villivihanneksia kaikkialla! Muutto pois lapsuusajan tutuilta pellonvieriltä muutti ajatuksiani jo hieman, ei ole ihan helppoa tietää mistä mitäkin kannattaisi etsiä. Täysin toisiin ajatuksiin tulin kuitenkin kokeiltuani Dowdingin tapaa kasvattaa salaattia.
Sesongin 2022 suuri uutuus tulee olemaan salaattisekoitus TALLBACKA MIX! Dowdingin kehittämä viljelymetodi mahdollistaa jatkuvan sadonkorjuun ja tarjolla oleva lajikekirjo on huikean suuri. Tarjoamme siis koko ajan muuttuvan sekoituksen makuja, värejä ja muotoja. Osa lajeista on meille uusia, mutta peruspohjana käytämme sidesalaattia, kaalikasveja ja pinaattia.
Mukana on monivuotisia lajeja kuten suolaheinää, maksaruohoa ja köynnöspinaattia. Suurin osa lajeista on maultaan mietoja, mutta sekoituksessa on aina myös kirpakoita yllätyksiä: wasabinoa, villirukolaa, sinappia tai isovesikrassia. Mukaan mahtuu muutama Suomessa melkoisen tuntematon salaattikasvi, esimerkkinä Amaranthus-suvun kasvit ja japaninyrttiputki mitsuba ja yrttinä tutumpi pikkuluppio. Tulemme panostamaan MIXin ulkonäköön, pakkaamme kaunista ja rapean mehevää pureskeltavaa.
Vuoden vihannes: TOMAATTI
uutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry. on nimennyt vuoden vihannekseksi tomaatin. Hyvä niin, Tallbacka Trädgård haluaa olla mukana, vaikkei tämä aivan kärkituote meille olekaan.
Viime vuonna 2021 saimme ensimmäiset tomaatit uudesta kasvihuoneesta. Hellekausi tuotti vaikeuksia, lämpötila nousi hirvittävän ylös, auttamatta yli optimin, mutta tomaatit selvisivät hengissä. Itse asiassa ne selvisivät ihmeen terveinä syksyn kylmiin asti, helteet vain pysäyttivät kehityksen heinäkuussa.
Ensi vuodeksi olemme hankkineet seuraavia lajikkeita:
- SUNGOLD, ihana, makea kultainen kirsikkatomaatti
- Hauskan raidallinen punainen ja keltainen TIGERELLA
- Veriappelsiinia muistuttava oranssikuorinen, punasisuksinen ZLATAVA
- Kirkkaan oranssi kirsikkatomaatti ILDI
- Appelsiinia merkitsevä NARANJA
- Lena Israelssonin rakastama kiinalainen MEILI de NUHAI (kaunis tyttö)
- taliasta klassinen pastatomaatti SAN MARZANO
Lisäksi saattaa tietysti ilmaantua joitain heräteostoksia. En takaa aina järkevyyttäni siementelineitten läheisyydessä…
JUTTUA JUUREKSISTA
Salaattisekoituksen ohella aiomme panostaa juureksiin. Osaltaan syynä lienee oma ihastuksemme niihin, varsinkin uunijuuresten muodossa, osaltaan asiakkailta tullut hyvä palaute ja Charles Dowdingin viljelyohjeet. Kokeilimme vuonna 2021 esikasvattaa myös juurekset ja kylvää ne lokerikkoihin useamman kappaleen ryhmiin. Keltajuurikkaat, valkojuurikkaat ja daikonit toimivat tällä tavoin oikein mukavasti. Punajuurikkaista onnistuivat pyöreät lajikkeet, sen sijaan pitkänomainen Cylindra epäonnistui. Ensi vuonna haluamme jatkaa kokeiluja ja pyrkiä kehittymään. Olisi hyvin tärkeää saada ensimmäiset taimet maahan jo varhain kylmältä suojaavan kasvuharson alle, jotta sadonkorjuu ehtii juhannukseen. Tässä on eräs NO DIG-metodin hienouksista. Maa on valmis heti sadonkorjuun jälkeen, sitä ei tarvitse kääntää tai lannoittaa eikä toivottavasti paljoa peratakaan. Mahdolliset siemenrikkaruohot pidetään kurissa koko sesongin ajan ja poistetaan jo hyvin pieninä.
Olen suunnitellut juuresmaata uusimpaan viljelylohkoon so. viime vuoden kaalimaahan. Niin aikaisin kuin suinkin mahdollista keväällä istutamme nauriit (lajikkeet Lumipallo, Goldana ja Purple Top Milan) sekä useita retiisilajikkeita. Hiukan yltiöpäisesti aion yrittää myös hyvin aikaista punajuurilajiketta Alvro Mono ja kiinanretikkaa Redmeat. Hiukan ehkä on yritettävä myös aikaista porkkanaa Amsterdam Forcing. Kummallisin idea – niitä on aina oltava! – on viljellä ikivanhaa ja melkoisen rumaa, mutta maultaan kuulemma ihanaa punajuurilajiketta Crapaudine. Sitä maistellaan Olavinpäivän juhlassa 29.7. jos meillä on onni myötä. Juhannuksen jälkeen istutetaan sitten lisää punajuuria, kelta- ja valkojuurikkaita, lanttua ja daikonia.
Chili, makusensaatio
Vuonna 2020 hankimme ensimmäisen tunnelikasvihuoneemme. Halusimme kokeilla tomaattien, chilien ja munakoison, toisin sanoen lämpöävaativien kasvien viljelyä. Ensimmäinen kasvukausi sai meidät haluamaan lisää ja niinpä rakensimme seuraavana syksynä uuden kennomuovihuoneen kuuden millin paksuisista levyistä. Pinta-alaltaan uusi huone oli 30 neliötä.
Keväällä 2021 kylvimme monia lajikkeita tomaattia ja chiliä, jotka sitten kesällä saatoimme sijoittaa uuteen kasvihuoneeseen. Osin mukana oli vanhoja tuttuja ensimmäiseltä vuodelta: Anaheim, Cayennetta, Thai Hot Red ja Padron, mutta myös uusia, jännittäviä lajikkeita: Hot Lemon, Bulgarian Carrot, Tabasco ja Buena Mulata. Valitettavasti kesän helle oli niillekin liikaa, lämpötila nousi sietämättömän ylös, kasvu pysähtyi. Chilit kuitenkin selvisivät ja jatkoivat kehitystään loppukesällä ja syksyllä. Aikaiset hallayöt kuitenkin lopettivat sesongin liian nopeasti ja sato jäi melko vaatimattomaksi. Ennen uutta kasvukautta aiomme peittää kasvihuoneen varjostuskankaalla ja siten saada lämpötilaa alas tarvittaessa. Uskomme, että tulos on tällä tavoin parempi.
Chiliin on helppo hullaantua. Kysymys ei ole vain Scovillelukemista vaan myös eri lajikkeiden aromeista. Ne antavat ruokiin ja salaatteihin luonnetta, nostavat maut esiin aivan erityisellä tavalla.