Tallbackan vuosi 2023
Vuosi 2023 on ollut huolten ja pelkojen sävyttämä. Pandemia vaimeni, mutta jäl taustalle ja sota on täyttänyt uutiset. Me voimme vain koettaa omalta osaltamme pysyä hyvän puolella ja jatkaa mielekästä elämää. Meille tuo mielekkyys löytyy puutarhasta.
Puutarhassakaan emme silti ole turvassa rahahuolilta, sairauksilta ja väsymykseltä. Tallbackassa päätimme lähteä NO DIG-viljelyn tielle ja uuden opettelu ja vakiinnuttaminen vie aikansa. Päätimme myös tehdä kaiken julkisesti, toisin sanoen avata puutarhamme vierailijoille, vaikka emme olekaan valmiita emmekä tiedä tai osaa läheskään kaikkea. Otimme riskin, joka täytyy ottaa, jos haluaa tehdä jotain uutta ja valtavirrasta poikkeavaa. Ajoittain tekee kipeää, mutta useimmiten rakkaus kaikkeen mikä kasvaa, on tunteista suurin. Olemme siis päättäneet jatkaa.
Kompostoinnista
2023 oli vasta toinen NO DIG-menetelmän soveltamisvuosi. Olimme saaneet jo hiukan esimakua kompostointitavoista, tarvittavista materiaaleista, työmåäärästä, ajoituksesta ja ennen kaikkea siitä, miten paljon valmista kompostia tarvitaan. Tallbackan kompostointipäällikkö Outi otti asian vakavasti ja päätti suunnata pääosan työpanoksestaan kompostin tekoon, jotta viljelyspenkeille saataisiin tarvittavaa kompostia riittävästi. Olimme saaneet myös ikäviä kokemuksia. Esimerkiksi suurin toivein aloitettu multatehdas bokashikompostilla oli kitkerä pettymys. Bokashiprosessi ei ollut onnistunut eikä oma ideamme bokashin ja mullan kerrostamisesta toiminut. Lopputuloksena saimme kivikovaa pintaa ja tiheän rikkaruohomaton. Myös tavalliset puutarhajätekompostimme olivat olleet liian märkiä ja jäätyivät talvella eli koko prosessi vei aivan liian kauan.Berkeley Hot Compost -menetelmä sen sijaan oli lupaava. Risuhaketta, puutarhan siivousjätettä, hevosenlantaa, lehtiä ja kahvinporoja oli saatavilla. Miten paljon olisi mahdollista valmistaa kompostia yhden sesongin aikana? Tätä päätimme kokeilla. Kunnon talvi tuli oikeastaan vasta maaliskuussa, joten lunta oli vielä pitkälle huhtikuulle. Kymmenes päivä huhtikuuta ensimmäiset kaksi (kooltaan I 1,2 x s 1,2 x k 1) lavakauluksista koottua kompostia olivat täynnä. Berkeleykomposteja aletaan kääntää viidennestä päivästä alkaen joka toinen päivä kunnes noin kuukauden kuluttua materiaali on muuttunut tasaiseksi, joskin vielä karkeaksi kompostimullaksi. Emme käyttäneet tätä kompostia ennenkuin loppukesästä ja syksyllä, joten aines ehti vielä maatua lisää. Myös lierot tekevät kovasti töitä kunhan alun kuumuus hellittää. Hankalinta prosessissa on pitää huolta sopivasta kosteudesta; kesällä kompostit tahtovat kuivua liikaa vaikka peittelimme ne huolellisesti pressuilla haihtumisen minimoimiseksi.
Kahden ensimmäisen jälkeen komposteja tuli lisää. Lopulta kokonaismääräksi tuli noin 20, joista osa yhdistettiin jälkiprosessin ajaksi. Toisaalta kesäkuussa aloimme koota myös tavallista puutarhakompostia Dowdingin mallin mukaan rakannettuun kiinteään kompostiimme. Voi sanoa, että koko kesän urakoinnin jälkeen lopputulemana saimme syksyllä reilun kerroksen hyvälaatuista kompostia lähes kaikkiin viljelyspeteihin. Tyydyttävintä oli saada komposti levitettyä katteeksi jo ennen talven tuloa. Tällöin se ehtii asettua, madot ja muut maan pieneliöt saavat hajotustyönsä alkuun ja maa on keväällä heti lumen sulettua valmis istutuksille. Komposti ei ole lannoite eikä se liukene sateisiin eikä lumen sulamisvesiin. Maan kasvukunto paranee kohisten kun maaperä mikro-organismit runsastuvat ja voivat hyvin.
Kompostikate on monestakin syystä aivan ylivertainen asia maan hyvinvoinnille. Kevään ja alkukesän kuivuudesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa. Kompostilla katettu maa kestää kuivuutta paljon paremmin, maan pieneliöstö ja sienirihmastot luovat rakenteen, joka sitoo vettä tehokkaasti. Olemme vakuuttuneita siitä, että puuhake penkkien välissä käytäväkatteena on loistava keino vähentää haihtumista ja lisätä sienirihmaston määrää. NO DIG-pedeillä voi kävellä, maasta tulee kimmoisaa eikä se tiivisty. Sadevesi imeytyy maahan paremmin mm. lierojen käytävien ansiosta. Mitään keinotekoista lannoitetta ei tarvita eikä pH-arvoista sen paremmin kuin hivenainepuutoksistakaan juuri tarvitse murehtia. Elävä maaperä tasapainottaa itse itsensä ja mikro-organismeilla on keinonsa saada tarvittavia molekyylejä kasvien käyttöön. Ihminen ei ymmärrä näistä hienouksista läheskään kaikkea mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan! Riittää kun järjestämme maan eliöille ruokaa ja suotuisat elinolosuhteet, niin työ tehdään puolestamme.
Salaattimix-lupaava alku ja pientä korjausliikettä
2022 kehittelemämme Salaattimix on hieno tuote. Sesongin mukaan varioiva, monien salaattikasvien hyvänmakuinen, kestävä, satumaisen kaunis ja yllätyksellinen! Selvää kuitenkin oli, että kehitystyötä piti jatkaa. Osa lajikkeista ei osoittautunut riittävän satoisiksi, jotkut kokeilemamme lajikkeet eivät olleet riittävän hyvin säilyviä, osaa vaivasivat tuhoeläimet ja jotkut maistuivat – no, liian erikoiselta. Mutta sidesalaatit, lehtisalaatit, pinaatti, kruunusuvikakkara ja liuskaratamo toimivat hienosti ja salaattilajikkeiden vaihtelu teki seoksesta ihanan kaunista ja värikästä.
Yllätyksellisesti kevään tahmeimmat viljelykokemukset saatiin salaatin itävyysongelmia selviteltäessä. Lopullinen syy ei koskaan selvinnyt, mutta salaatti iti hyvin huonosti. Karsimme pois ilmiselvät syyt: liian korkean lämpötilan, liian märkyyden tai kuivuuden. Kokeilimme useita eri multaseoksia, ostettua ja omaa. Ehkä siemenet olivat huonoja, ehkä kuu oli väärässä vaiheessa, ehkä jotain muuta. Suunniteltu lajikevalikoima ja aikainen aloitus meni pieleen ja oli kasvatettava sitä mikä suostui itämään. Tämän kokemuksen jälkeen emme todellakaan paljoa taidoillamme henkseleitä paukuttele. Jokainen hyvinvoiva taimi on ihme ja riemu.
Uuttakin sisältöä salaattimixiin saatiin. Kiehtovin uutuu, vaikkakin pieni makupala vain oli hapro eli tunturisuolaheinä. Tarhasuolaheinä on valtavan satoisa ja maukas, mutta ei sovellu salaattiin, koska etanat syövät siihen aina reikiä, kilpisuolaheinä on ihanan näköinen ja makuinen, mutta toivottoman hidas poimia. Hapro on erittäin hyvän makuinen ja helpommin hyödynnettävissä. Viime vuoden pieni kokeiluala tulee laajenemaan.
Salaattimix kaipaa mielestäni potkua salaattisinapeista ja rucolasta, joten ensi kesänä aion kokeilla niiden viljelyä mkasvihuoneessa. Ulkosalla se ei valitettavasti onnistu – kirpat syövät lehdet joko kokonaan tai ruman reiällisiksi. Alkukesän kuivuus suosii kirppoja, mikään harso ei auta.
Charles Dowdingilta oppimamme salaatinviljelytekniikka on mainio, sitä ihastelimme vieläkin monet kerrat. Taimet kasvatetaan yksittäin ja istutetaan penkkiin noin 20 sentin etäisyydelle toisistaan. Satoa korjataan vanhemmista, ulommista lehdistä, jolloin kasvi tuottaa valtavasti uutta tuoretta satoa jopa puolentoista kuukauden ajan. Lopulta kasvi alkaa kasvattaa kukkavartta, jolloin sato muuttuu puisevaksi ja karvaaksi. Jatkuva taimituotanto on tärkeää, jotta uutta satoa saadaan ilman taukoja. Viime kesänä huomasimme miten ensiarvoisen tärkeää on korjata satoa koko ajan. Vain tällä tavalla laatu säilyy hyvänä. Voi olla viisasta korjata satoa vaikkei tuotteella olisi ostajaakaan – vanhemmat lehdet kuluttavat turhaan kasvin voimavaroja ja houkuttelevat etanoita. (Tämä on toki turhauttava tapa tehdä kompostia!) seuraavalla sesongilla tulemme tekemään kovasti töitä, jotta sadonkorjuu saadaan tasaiseksi ja kasvit tuottamaan satoa mahdollisimman pitkään.
Vierailupuutarha
Yksi Tallbackan kantavia ideoita on avoimuus. Otamme vastaan vieraita koko sesongin ajan.
Pikkuhiljaa olemme saaneet luotua infrastruktuuria ja toimivia käytänteitä, joilla bussilastillinen vieraita vastaanotetaan ja perehdytetään NO DIG-puutarhaamme. Tarvitaan opasteita, hyvä tie ja leveä liittymä (uusittu kesällä -23!), kääntöpaikka bussille, riittävästi istumapaikkoja alkuesittelyn ja mahdollisen sateen ajaksi, siistit ekovessat ja käsienpesumahdollisuus, valmiiksi mietitty opastuskierros, tarjottavaa ja mielellään myös jotakin myytävää. On selvää, että kaikki tämä lisää työtä silloin, kun sitä muutenkin olisi riittävästi, mutta pikku hiljaa asiat alkavat sujua rutiinilla. Ja se on ehdottomasti vaivan arvoista! Vaikka vieraitten saapuessa aina jännittää ja väsyttääkin, se kaikki unohtuu äkkiä. On hauskaa saada puhua puutarhasta ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita kuulemaan ja uteliaita näkemään. Maanparannus on muidenkin mielestä kiehtovaa, miltei koukuttavaa. On upeaa tavata ihmisiä, jotka jakavat rakkauden kaikkeen, mikä kasvaa.
Olemme jatkaneet vierailupuutarhan kehittämistä 2023 ja suunnitelmia on jo seuraavallekin vuodelle. Haluamme lajikevalikoimamme olevan laaja; kotisivuilla on viljelysluettelo, jossa lajeja ja lajikkeita on yli 500. Olemme aina kovin innostuneita kokeilemaan uutta ja esittelemään unohtuneita perinnekasveja, jotka ansaitsisivat säilyä viljelyssä. Koetamme luoda pieniä kokonaisuuksia, teemallisia saarekkeita, kasviryhmiä, joilla on tarina. Osa tätä työtä on reunojen kanttausta ja rikkaruohojen nyppimistä, mutta myös niitä upeita ideoita, kun äkkiä näkee mitä jossain kohdassa ”kuuluu” kasvaa ja miten penkin reunan ”kuuluu” kaartua! Joku kasvi osuu omaan paikkaansa ja viihtyy loistavasti, sen vierelle joku toinen – ja tarina jatkuu. Meillä on melkein kaikille puutarhan kolkille omat nimensä, se on tärkeä osa Tallbacka tarinaa.
Taimikasvihuone
Olemme pitkään haaveilleet kasvihuoneesta, johon mahtuisi jopa vaativampia hedelmäpuita kuten aprikoosi, persikka tai viikuna.
Talvikasvihuoneen piirustukset hyväksyttiin vuonna 2020, joten takaraja rakentamisen aloittamiselle oli syksyssä 2023. Talvikasvihuone oli meille kuitenkin liian kallis, joten suunnitelmaa karsittiin muovihuoneeksi. Työt piti aloittaa jo keväällä 2023, sillä yrteille 2016 tehty lavakaulusviljelmä piti poistaa. Ilmeni, että alimmat laatikot olivat jo hyvin heikkoja, joten ne olisi joka tapauksessa pitänyt uusia. Kokosimme yrttilavojen maa-aineksen talteen isoksi kasaksi odottamaan rakentamisen aloittamista.
Elokuussa alkoivat rakennuksen pohjatyöt kun tämä 9 kertaa 11 metrin alue kaivettiin auki. Itse rakennuksen koko tulisi olemaan 4,6 kertaa 8 metriä, korkeus katonharjaan 4,3 metriä. Vesijohdot, sähkökaapelit ja viemäri asennettiin ja pohja tasattiin sepelillä. Vesi ja sähköliittymä vedettiin asuintalon kellarista. Perustuksissa käytettiin maa-ankkureita, jotka porattiin maahan. Niihin kiinnitettiin puukehys, johon puolestaan ruuvattiin seinäpalkit, jatkeenaan kattotuolit. Sisäkaton palkit ruuvattiin kattopalkkeihin ja molempiin päätyihin pystysuorat pattingit. (kts kuva ja piirustus)
Lokakuun loppupuolella pääsimme kasvihuonemuovin asennukseen. 20. lokakuuta muovi oli kiinnitetty paikoilleen alumiinilistoin kattotuoleihin ja päätypalkkeihin. Kattoon tehtiin aukot tuuletusluukuille, mutta sitten oli pakko keskeyttää työ sillä talvi ja kylmyys saapuivat varhain. Tuuletusluukut tulivat marraskuussa ja odottelevat nyt mukavampia säitä.
Joulukuussa vedettiin sähkö kasvihuoneeseen, mutta valaistusta ei ehdittu saada valmiiksi. Taimien käsittelynurkkauksen suojalevyt ovat paikoillaan samoin kuin pesualtaan taustalevy.
Keväällä molemmille puolille kasvihuonetta asennetaan myös ovet.
Uutta elinvoimaa marjoille ja hedelmille
Oli kulunut kuutisen vuotta siitä kun suurin osa marjapensaistamme ja hedelmäpuistamme istutettiin. Moneen kertaan on tullut kerrottua, miten vuosien 2018 ja 2019 harvinaislaatuisen kova kuivuus tuotti hankaluuksia ja osittain varmasti aiheutti monet vaikeudet, joihin olemme törmänneet. Toisaalta se myös pakotti meidät etsimään ratkaisuja ja lopulta muuttamaan koko viljelytapamme uuteen. Maaperä ei toivu hetkessä eivätkä kasvit ehkä täysin koskaan, mutta tehty mikä tehty; emme halunneet myöskään repiä kaikkea jo istutettua pois ja aloittaa alusta. Tehdyt virheet harmittavat, mutta harmittelulla ei pääse eteenpäin. Karviaispistiäisistä ja kateviljelyn alkutaipaleesta olen kirjoittanut aiemmin. Kirsikkapuut ja makeapihlajat vei jäätalvi 2021/22. Vadelmapenkit eivät tuottaneet enää juuri lainkaan kunnollista satoa, joten päädyimme poistamaan myös ne. Herukkapensaita vaivaa karviaiskoisa, joka on vienyt sadosta lähes puolet ja tehnyt poimimisesta työlästä. Olemme saaneet marjoja omaan käyttöön pakkaset täyteen, mutta vain murto-osan potentiaalisesta sadosta ja laatu on usein ollut kehno. Jotain oli siis tehtävä!
Michael Phillips ”The Holistic Orchard”
Hakiessamme keinoja jo istutettujen pensaiden ja puitten auttamiseksi löysimme amerikkalaisen Michael Phillipsin järkälemäisen teoksen kokonaisvaltaisesta hedelmätarhaviljelystä. Kirja on hyvin omanlaisensa, paitsi tekstinsä määrässä myös sisällöltään. Phillips pyrkii luonnonmukaisuuteen ja terveyteen kaikilla osa-alueilla; hänen tapansa hoitaa omenatarhaa tähtää puun ja hedelmien terveyteen, maaperän terveyteen, viljelijän terveyteen, koko ekosysteemin toimivuuteen. Phillipsin hedelmätarhan omenat ovat paitsi suuria ja kauniita myös ravintosisällöltään ylivertaisia. Kaikki toimet, joihin hän tarhallaan ryhtyy tähtäävät hedelmäpuun hyvinvointiin, jolloin tuhoeläimet ja sairaudet eivät saa aikaan mittavaa vahinkoa. Selvyyden vuoksi mainittakoon kuitenkin, ettei hänen tarhansa ulkonäkö vastaa vakiintuneita ihanteitamme eikä nurmi näytä golfkentältä!
Omaksuimme kirjasta heti muutamia käytänteitä. Vesakon siistimisestä saamme risuhaketta, joka on hedelmäpuille ja marjoille erittäin hyödyllistä. Sen maatuessa hyötyvät hedelmätarhaan sopivat sienet ja maaperän eliöt. Me kompostoimme risuhakkeen ja käytämme sitä myös käytäväkatteena. Emme leikkaa kevään voikukkia, sillä pölyttäjät tarvitsevat niitä. Istutamme puitten ympärille raunioyrttiä, joka on erinomainen sitojakasvi syvine paalujuurineen, tuottaa valtavasti vihermassaa sesongin aikana ja maatuessaan vapauttaa suuria määriä hivenaineita hedelmäipuitten käyttöön. Raunioyrtti ehtii tuottaa useamman lehtikasvuston ja pölyttäjiä kiinnostavan kukinnan kasvukaudessa. Aloimme valmistaa neemöljyn, EM-mikrobien ja merilevän seosta ja ruiskuttaa sillä kasvustoa. Phillips sekoittaa mukaan myös kalaöljyä, mutta sellaista ei taida Suomesta saada. Vuonna 2023 teimme käsittelyn kahdesti, silmuvaiheessa varhain keväällä ja kukinnan alkaessa. Phillips tekee käsittelyn neljästi ja seuraa puun kehitystä hyvin tarkasti. Hän on myös koko ajan tietoinen tuhoeläinten ilmaantumisesta ja kehitysvaiheista ja osaa ajoittaa toimenpiteensä oikein. Hän myös painottaa vahvasti raakileharvennuksen tärkeyttä. Meillä on hyvin paljon opittavaa!
Suurimmat ongelmamme ovat olleet marjojen koisatuhot ja luumuja tuhoavat sienitaudit. Aiomme jatkaa ja oppia lisää, toiveemme on pikku hiljaa päästä tasapainoon hedelmätarhassamme. Voimavaramme ja aikamme ei kuitenkaan riitä sellaiseen tarkkuuteen kuin Phillipsin kirja ohjaa, mutta teemme mitä voimme.
Uusi kierros mansikoita ja vadelmia
Mansikoitten viljelijöinä meillä ei toistaiseksi ole ollut paljoa syytä tyytyväisyyteen. Ensimmäinen kasvusto kärsi kuivuudesta ja mangaanin puutteesta ja liikaa muokattu maa aiheutti pulmia istutuksessa. Toisen kasvuston taimet olivat luultavasti vaurioituneet kuljetuksessa niin pahasti, että eivät koskaan oikein päässeet kasvun alkuun. Talvi tappoi useimmat, joten hävisimme kaksi sesonkia saamatta yhtäkään marjaa, turhauttava kokemus.
Kolmannen kierroksen taimiin panostimme siksi paljon. Lajikkeet ovat Malwina ja Lumotar, taimet ovat Paraisilla mikrolisättyjä ja Peuraniemen taimistolla jatkokasvatettuja. Ensimmäinen kesä on takana, maaperän kunto kohenee. Toivomme parasta.
Vuonna 2019 teimme pitkiä 35 metrisiä hügelpenkkejä molemmin puolin puutarhan uudempaa osaa. Näissä on kasvanut ensin kurpitsoja, sittemmin kaalia ja sipulia. Eteläinen penkki on kuitenkin liian kuiva vihanneksille ja koska poistimme toisaalta vanhat vadelmarivit huonokuntoisina, päätimme istuttaa tähän pitkään penkkiin uusia vadelmia. Pohdinta johti Glen Ample-lajikkeeseen ja muutamiin pensaskirsikoihin (Porthos, Athos) Savonlinnan taimistolta. Huhtikuussa 2023 istutimme 60 vadelmantainta ja myöhemmin kesällä rakennettiin tukirakennelma,