Tallbacka Trädgård/Dialog

TALLBACKAN VUOSI 2022

Vuosi alkoi tilannepäivityksellä ja uuden suunnittelulla. Kotisivun tekstejä ja viljelyluetteloita kirjoitettiin koko tammikuu. Teimme myös uusia esittelykansioita kertoaksemme asiakkaille mitä uusi päätuotteemme, salaattisekoitus Tallbacka Mix oikein sisältää. Tammikuun lopulla sairastimme koronan, lievänä tosin. Helmikuun alussa posti toi tilaamamme uudet kirjat Charles Dowdingin Skills ja Stephen Barstow’n Around The World in 80 Plants. Molemmat teokset ovat olleet suuri elämys ja jättäneet ”jälkiä” puutarhaan. Dowdingin timanttiseksi hiottu viljelymetodi ja Barstow´n uskomaton syötävien (salaatti)kasvien lajirunsaus on upea pohja rakentaa omasta tuotteestamme Suomen oloissa jotakin aivan uutta ja uniikkia!

Uutta suurta karttaa ei piirretty vuodelle 2022. Halusimme kuitenkin rakentaa muutaman uuden NO DIG-penkin ja tiesimme, että vanhoja, huonokuntoisia omenapuita poistettaisiin niiden tieltä. Koetimme aloittaa rauhallisesti kylvöjen ja taimikasvatuksen suhteen, chilit kylvettiin 1. helmikuuta ja kasvihuoneeseen tulevat salaatit maaliskuun alussa. Kevät oli kuitenkin hyvin kylmä, pitkä ja jäinen. Maaliskuun puolessavälissä kaikkialla oli vielä paksu jää ja hyvin paksu routa sen alla. Kasvihuone jäi sulavan veden saartamaksi. Viljelyn alku viivästyi.

Maaliskuun lopulla aloimme kerätä risuja ja harvennusjätettä, silppusimme minkä ehdimme ja rakensimme ensimmäisen Berkeley Hot Compost´n. Edellisen vuoden kompostikokeilut eivät olleet missään nimessä riittäviä ja pitkä kevät näytti tilanteen apeuden: laatikot olivat umpijäässä. NO DIG menetelmään siirryttäessä kompostia tarvitaan paljon ja mahdollisimman nopeasti! Kuukaudessa valmista lupaava Berkeleyn yliopiston menetelmä kuulosti niin hullulta, että sitä oli ilman muuta kokeiltava. Hevosenlanta ”vihreänä” materiaalina ja lumen alta pikkuhiljaa paljastuvan puutarhan siivousjäte ja risusilppu ”ruskeana” kokosimme 1,2 x 1,2 metrisiin lavakauluslaatikoihin kerroskompostia, jota sitten alettiin viidentenä päivänä kääntää – joka toinen päivä pääliosat sisälle kasaan ja päinvastoin. Lavakaulusten näppäryyden ansiosta homma ei ollut niin raskas kuin pelkäsimme. Menetelmä toimi paremmin kuin uskalsimme toivoakaan! Pian laatikoita oli neljä, sitten kuusi…

Taimiviljelyyn tarvittava multa oli toinen suuri ongelma keväällä 2022. Meillä ei ollut omaa kompostia tähän tarkoitukseen, olimme ostotavaran varassa. Liekö vain huonoa onnea, mutta jotkin kylvökset itivät erittäin huonosti tai itäneet taimet kuolivat pois. Näin kävi mm. punajuuren ja mangoldin taimille. Täksi vuodeksi olemme varautuneet paremmin; kasvihuoneessa on syksyllä tehty kompostilaatikko taimikasvatuksen tarpeisiin. Toivomme myös rahansäästöä, sillä ostokomposti on paitsi laadultaan mitä sattuu myös melkoisen hintavaa. Sitä paitsi Ruotsin suunnalta on kuulunut hyvin huolestuttavia uutisia mullan ja lannoitteiden pyralidijäämistä. Suomessa on asiasta oltu vielä hyvin hiljaa.

Huhtikuun loppupuolella maanpäällinen jää ja lumi alkoi olla poissa, routaa oli vielä. Tuorlan opiskelijaryhmä oli tulossa tutustumaan viljelytapaamme toukokuun alussa pariksi päiväksi, joten aikataulua piti hiukan jouduttaa. Mittasimme ja merkitsimme vanhaan omenatarhaan uusia penkkejä yrteille, raparperille ja kukille. Opiskelijat rakensivat sitten NO DIG -petejä eli kattoivat maan pahvilla ja lehdillä, hevosenlantakompostilla ja mullalla. Lopputulos oli kevään kylmyydestä huolimatta yllättävänkin onnistunut. Kesän mittaan nämä pedit vaativat pariin otteeseen reilua kastelua, mutta kun kasvit ehtivät juurineen perusmaahan ja rikkaruohot pahvin alla olivat kuolleet valonpuutteeseen ja jättäneet jälkeensä häiriintymättömän maanrakenteen ja pieneliöstön, oli kehitys nopeaa. Aivan uskomattoman hienosti kasvoivat esimerkiksi salviat ja raparperit. Istutimme penkkeihin lisäksi muutamia uusia viinimarjapensaita, Rovada ja Viksnes ja ihania kirsikkaluumupuita, lajikkeina Pietarin Lahja, Inese ja Sapalta. Ensi kevät näyttää miten nämä ovat talvesta selvinneet.

Ensimmäistä salaattisatoa korjasimme huhtikuulla kasvihuoneesta ja avomaalla kausi alkoi 3.toukokuuta retiisien kylvöllä ja sipulin istutuksella. Paperilla tuo ei kuulosta kovin aikaiselta, mutta kevät oli kylmä. Retiisit kasvoivat harsojen alla hienosti. Silti osoittautui, että meidän oloissamme retiisi(kään) ei ehdi riittävän pian pois salaattien alta, jos aiotaan ajoittaa salaatin huippusato alkamaan jo juhannusviikolle. Saimme avomaalta hiukan salaattia keskikesän juhlaan, mutta huippusato alkoi vasta heinäkuun alusta.

Dowdingin tapa viljellä salaattia on nerokas: hän kylvää laatikoihin sisällä, koulii pikkutaimet yksittäin lokerikkoihin ja jatkokasvattaa taimet kasvihuoneessa, tarvittaessa harson alla suojassa kylmältä. Monta turhaa vaihetta jää pois ja tilaa säästyy, mikä on meille erityisen tärkeää. Satoa korjataan pari kertaa viikossa, taimi kerrallaan taitetaan uloimmat lehdet runkoa myöten pois. Keskustan häiriintymätön kasvupiste tuottaa uskomattoman nopeasti uutta hienoa ja virheetöntä salaattia. Taimikasvatukseen haaveilemme talvikasvihuonetta, mutta vielä meillä ei sitä ole – silti esikasvatuksen on sujuttava mahdollisimman jouhevasti. Lajikkeet, kasvivalot, lokerikot, taimien istutus ulos valmiisiin penkkeihin, joihin on levitetty parin tuuman kerros kompostia, kaikkea pitää ajatella etukäteen. Lisäksi tarvitaan aimo annos onnea. Otamme opiksemme ja yritämme uudelleen. Kesäkuussa kasvu on hurjaa, kaikki näyttää ihanalta alkukesän valossa. Heinäkuussa meillä oli salaattia valtavat määrät. Tallbacka Mix haastaa meitä jatkuvasti ja opettaa paljon, mutta tuottaa myös valtavasti iloa. Salaatit ovat kesän ihanassa valossa kauniita kuin jalokivet!

Kaikki näytti niin ikään lupaavalta helluntaina 5. kesäkuuta, kun vietimme sesongin avajaisia. Paljon riitti puhetta puutarhan viisivuotisesta taipaleesta, uusista ideoista, NO DIG-metodista, komposteista, ylijäämätaimia oli myynnissä, samoin Titti Edfeltin hunajaa, Erik Saanilan julisteita ja valokuvatauluja, Roberts Brödin sämpylöitä ja Housebändi, The Fifth Jazz Edition esiintyi. Kiva päivä!

Kuten aina, kesään mahtuu monenmoista. Jotkin asiat sujuvat, toiset eivät. Kasvihuoneeseen saimme lisää tuuletusluukkuja ja ostimme varjostuskankaan edellisen vuoden kauhupaahteesta viisastuneina. Kasvihuoneen tomaatit ja chilit kasvoivat hyvin, mutta munakoisot eivät meillä halua tuottaa satoa. Se on nyt vain uskottava. Vuosi 2022 oli Puutarhaliiton Tomaatin vuosi, mutta ensi vuonna vähennämme tomaatin ja chilin määrää radikaalisti ja viljelemme kasvihuoneessa myös rucolaa ja kähäräsinappia. Kirpat ovat avomaalla meitä vahvempia, ei auta edes tiheä verkko eikä myöhäinen kylvö.

Maan kunnon koheneminen alkaa näkyä, mutta viljelyvirheet ja varsinkin perennojen osalta myös edellisten kesien kuivuus tuntuu yhä. Marjapensaat ovat toipumassa, mutta karviaiskoisa on edelleen riesa. Emme ole halunneet myydä marjoja ennen kuin saamme tämän tuholaisen jotenkin siedettävästi kuriin. Tänä keväänä aiomme satsata huolelliseen leikkaamiseen ja lisätä kompostikatetta minkä vain irti saamme. Uskomme ihaniin marjoihimme, ilman marja-aamiaisia emme selviytyisi pitkästä talvesta ja pimeydestä. Sitä paitsi harvinaisten marjojen listamme pitenee aina vaan, uutuutena esimerkiksi syksyiset hankinnat punamarjakanukan lajikkeet Olena ja Dublany, mahonia, mispeli Nottigham, valkomulperit ja ihana rusotuomipihlaja Härkätien Herkku. Haluamme pikkuhiljaa pystyä tarjoamaan näitä myös myytäväksi ja muittenkin nautittavaksi, ei vain omaan käyttöön.

Viikottaiset toimitukset asiakkaillemme veivät paljon aikaa. Sadonkorjuu ja kauppakunnostus, pakkaaminen ja toimitukset nielevät helposti leijonanosan sunnuntai- ja maanantaipäivistä. Viikonlopuiksi tarvitaan usein lisää tavaraa kesän lyhyenä sesonkina; kaikkialla saaristossa tapahtuu monenmoista. Varsinainen viljelytyö uhkaa jäädä vähille ja juuri tämän seikan takia uskomme NO DIG-menetelmään. Voimme jättää välistä monet aikaa vievät puuhat, kuten rikkaruohojen kitkemisen, penkkien kunnostuksen ja lannoituksen. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että pohjatyöt on hoidettu kunnolla. Olisi ihanteellista, jos ehtisimme levittää kaikkiin peteihin kompostikerroksen jo syksyllä ja hoitaa käytävät kuntoon katteella. NO DIG penkki on valmis sadonkorjuun ja kevyen haravoinnin jälkeen periaatteessa samana päivänä uuteen istutukseen. Kastelua helpottaa se, että kun maata ei häiritä eikä rikota sen omaa rakennetta, pieneliöstö sienirihmastoineen pidättää ja käyttää vettä tehokkaammin. Reuna-alueiden hoito on tärkeää kesälläkin. Ahnas ruoho haluaa kasvaa penkkeihin sisälle ja etanat rakastavat suojaisia ja kosteita kaistaleita, joissa on hyvä viettää päivät yöruokailuja odotellen. Siistit reunat ja käytävät ovat sitä paitsi valtavan tärkeitä puutarhan yleisilmeelle. Haluamme toimia vierailupuutarhana ja ottaa vastaan vieraita läpi sesongin. Siksi jaksamme intoilla reunojen kanttaamisesta. On paljon haastetta siinä, miten rajallisen aikansa ja voimansa käyttää. Miten painottaa oikein viljely, toimitukset ravintoloihin ja puutarhan estetiikka ja vielä ehtiä toteuttaa tämä?

Kompostia meillä ei vielä viime vuonna ollut tarpeeksi kaikkien uusien petien ja pensaiden alustojen kattamiseen. Rakensimme paitsi Berkeley -komposteja myös kiinteän, katetun 3 x 1,5 metrisen kolmiosaisen kompostin, Charles Dowdingia mukaillen. Tämä toimii siten, että yhtä osastoa täytetään kerrallaan. Näin jatketaan, kunnes korkeus on noin 1,7 m eikä se enää painu kovasti kasaan. Lämpötilan kehitystä on hauska seurata ja aina kun vast’ikään lisätyssä aineksessa päästään 55–65°C:een, voi olla iloinen. Kosteutta on myös tarkkailtava ja kasteltava kompostia tarpeen tullen. Ensimmäinen osasto saa sitten tekeytyä pari kuukautta, sillä aikaa täytetään kolmosta. Keskimmäinen osastoista toimi alkukesästä ”ruskean ”aineen varastona, myöhemmin ykkösosasto käännetään siihen. Dowding kääntää kompostinsa siis vain kerran. Parin kolmen kuukauden kuluttua käännöstä komposti on valmista katteena käytettäväksi.”Vihreää” ainetta eli typpipitoista materiaalia tulee kesällä puutarhastamme vaikka miten paljon, mutta hiilipitoisen aineksen löytäminenon hankalampaa. Keväällä asia on päinvastoin. Tänä syksynä varauduimme ensi kesään hankkimalla kuorma-autollisen puun lehtiä Turun hautausmaalta. Myös ystävälliset paraislaiset puutarhaihmiset toivat siivousjätettään meille. Olemme aina valppaita löytämään sopivaa materiaalia, toisten jäte on meille usein aarre. Laskennallisesti tarvitsemme noin kymmenen kuutiota kompostia NO DIG penkkiemme ylläpitoon vuosittain. Näin alussa määrä on suurempi. Haastetta riittää. Mutta miten kiehtovaa kompostinteko onkaan! Siihen hurmaantuu ja addiktoituu niin, että muut työt jo pikkuisen kärsivät.

Vuonna 2022 koronan pikkuhiljaa hellittäessä pystyimme aloittelemaan toimintaamme vierailupuutarhana. Tämä on ollut tavoitteemme pari viimeistä vuotta. Olemme olleet pari kertaa mukana Avoimet Puutarhat -tapahtumassa, jota vuonna 2022 vietettiin elokuun 7:ntenä. Päivä on ponnistus, mutta opettava ja tarpeellinen sellainen. Viisi tuntia jatkuvaa puutarhakierrosta käy työstä! 31. heinäkuuta vietimme Lök & Lyrik -iltaa, sipulia ja muita herkkuja puutarhassa, runoissa ja ihanissa EvaMatmalmenin ruoissa.

Muutamia ryhmiä kävi tutustumassa puutarhaan pitkin kesää. Tämä on ollut hienoa, esittely ja opastaminen on hauskaa ja samalla melkoisen vaativaa. Vaikka jaksaisimmekin puhua puutarhastamme kait loputtomiin, on harjoiteltava, jotta esityksestä tulisi selkeä, johdonmukainen ja kiinnostava. Tähän suuntaan haluamme toimintaamme kehittää. Joten tervetuloa ensi kesänä kaikki puutarhasta, maasta, vihanneksista ja NO DIG-menetelmästä kiinnostuneet. Tallbacka on ”auki” koko kesän ja vastaanottaa ryhmiä lyhyelläkin varoitusajalla! (Tarjoilun järjestämistä varten tarvitsemme pienen valmistautumisen.)

Syyskuussa saimme olla mukana myös aivan uudenlaisessa toiminnassa. Vantaalainen Kimmo Englund on puutarhuri, joka on perehtynyt maaperäeliöstöön ja maan rakenteeseen. Meillä oli etuoikeus toimia isäntinä Kimmon vetämälle Maaperäkurssille, joka luennoin ja käytännön sovellusten kautta tutustui maan ihmeelliseen elämään. Saimme valtavasti uutta tietoa ja varsinkin intoa viljelytapoihin, jotka hyödyntävät ja hyödyttävät maaperän pieneliöstöä. Tällaisia kursseja olisi valtavan hienoa saada lisää; aihe on suunnattoman tärkeä ja tehomaatalouden ajan unohtama.

Lokakuussa olimme kumpainenkin luennoimassa tahoillamme, aiheena NO DIG ja se, miten me sitä Suomen ja Paraisten oloissa olemme soveltaneet. Outi puhui maatalouskoulu Liviassa ja Nalle Aura Trädgårdsvänner’n kuukausitapaamisessa. Positiivinen kokemus – esityksen valmistelu selkeyttää omia ajatuksia ja saattaa parhaassa tapauksessa avittaa uusia oivalluksia. On myös arvokasta tutustua uusiin ihmisiin, jotka jakavat kiinnostuksen permakulttuuriin ja luonnonmukaiseen viljelyyn.

Syksyllä alkavat voimat loppua kesken. Tehtävää olisi vaikka miten paljon, mutta päivät lyhenevät armotta ja aamut ovat kylmiä. Kun aurinko painuu puitten taakse illalla tulee oitis kylmä. Teimme kompostia niin kauan kuin se oli mahdollista. Laajensimme hiukkasen monivuotista projektiamme, puutarhan ja tien väliin jäävää ”metsäpuutarhaa”. Ojaan on vedetty vuosia sitten salaojaputki ja sitä täytetty risuilla ja muulla puutarhajätteellä. Ruoho ja muu villi kasvusto peitettiin nyt pahveilla. Saimme pilaantuneen LVI-rehupaalin, josta saimme monta neliötä lisäkatetta. Siihen päälle hevosensontaa ja lopuksi rutkasti lehtiä. Tarkoitus on hissukseen istuttaa pieniä hedelmäpuita ja monivuotisia yrttejä. Punamarjakanukat ovat jo kasvun alussa. Mustilan puutarhan koetarhan kymmenen kestäväksi mainittua aprikoosin taimea talvehtii vielä sisällä, mutta ehkä jonain päivänä tällä lämpöisellä rinteellä.

Olemme saaneet käyttöömme myös aivan uuden alueen tonttimme ja Sydmontien välistä. Haaveilemme pienestä lammesta ja kosteikkokasveista, sammakoista ja iiriksistä. Tulevaisuus näyttää missä muodossa tämä toteutuu.

Ensi vuosi tuo monia uusia asioita ja uudenlaisia kuvioita. Tallbacka Mix tulee olemaan päätuotteemme ja sisältämään paljon uutta, paljon kaunista ja maistumaan ihanalle! Puutarha kehittyy edelleen, pensaat kasvavat, tryffelilehdon muodon voi jo aavistaa. Marjapensaat tuottavat satoa. Useamman yrttipenkin vierelle voi istahtaa hetkeksi ihailemaan kukkien värejä ja kuuntelemaan hyönteisten pörinää. Tai vakuuttumaan kompostin elämää ylläpitävästä ihmeestä.