Tallbackan vuosi 2023 - osa 2
Salaattimix-lupaava alku ja pientä korjausliikettä
2022 kehittelemämme Salaattimix on hieno tuote. Sesongin mukaan varioiva, monien salaattikasvien hyvänmakuinen, kestävä, satumaisen kaunis ja yllätyksellinen! Selvää kuitenkin oli, että kehitystyötä piti jatkaa. Osa lajikkeista ei osoittautunut riittävän satoisiksi, jotkut kokeilemamme lajikkeet eivät olleet riittävän hyvin säilyviä, osaa vaivasivat tuhoeläimet ja jotkut maistuivat – no, liian erikoiselta. Mutta sidesalaatit, lehtisalaatit, pinaatti, kruunusuvikakkara ja liuskaratamo toimivat hienosti ja salaattilajikkeiden vaihtelu teki seoksesta ihanan kaunista ja värikästä.
Yllätyksellisesti kevään tahmeimmat viljelykokemukset saatiin salaatin itävyysongelmia selviteltäessä. Lopullinen syy ei koskaan selvinnyt, mutta salaatti iti hyvin huonosti. Karsimme pois ilmiselvät syyt: liian korkean lämpötilan, liian märkyyden tai kuivuuden. Kokeilimme useita eri multaseoksia, ostettua ja omaa. Ehkä siemenet olivat huonoja, ehkä kuu oli väärässä vaiheessa, ehkä jotain muuta. Suunniteltu lajikevalikoima ja aikainen aloitus meni pieleen ja oli kasvatettava sitä mikä suostui itämään. Tämän kokemuksen jälkeen emme todellakaan paljoa taidoillamme henkseleitä paukuttele. Jokainen hyvinvoiva taimi on ihme ja riemu.
Uuttakin sisältöä salaattimixiin saatiin. Kiehtovin uutuu, vaikkakin pieni makupala vain oli hapro eli tunturisuolaheinä. Tarhasuolaheinä on valtavan satoisa ja maukas, mutta ei sovellu salaattiin, koska etanat syövät siihen aina reikiä, kilpisuolaheinä on ihanan näköinen ja makuinen, mutta toivottoman hidas poimia. Hapro on erittäin hyvän makuinen ja helpommin hyödynnettävissä. Viime vuoden pieni kokeiluala tulee laajenemaan.
Salaattimix kaipaa mielestäni potkua salaattisinapeista ja rucolasta, joten ensi kesänä aion kokeilla niiden viljelyä mkasvihuoneessa. Ulkosalla se ei valitettavasti onnistu – kirpat syövät lehdet joko kokonaan tai ruman reiällisiksi. Alkukesän kuivuus suosii kirppoja, mikään harso ei auta.
Charles Dowdingilta oppimamme salaatinviljelytekniikka on mainio, sitä ihastelimme vieläkin monet kerrat. Taimet kasvatetaan yksittäin ja istutetaan penkkiin noin 20 sentin etäisyydelle toisistaan. Satoa korjataan vanhemmista, ulommista lehdistä, jolloin kasvi tuottaa valtavasti uutta tuoretta satoa jopa puolentoista kuukauden ajan. Lopulta kasvi alkaa kasvattaa kukkavartta, jolloin sato muuttuu puisevaksi ja karvaaksi. Jatkuva taimituotanto on tärkeää, jotta uutta satoa saadaan ilman taukoja. Viime kesänä huomasimme miten ensiarvoisen tärkeää on korjata satoa koko ajan. Vain tällä tavalla laatu säilyy hyvänä. Voi olla viisasta korjata satoa vaikkei tuotteella olisi ostajaakaan – vanhemmat lehdet kuluttavat turhaan kasvin voimavaroja ja houkuttelevat etanoita. (Tämä on toki turhauttava tapa tehdä kompostia!) seuraavalla sesongilla tulemme tekemään kovasti töitä, jotta sadonkorjuu saadaan tasaiseksi ja kasvit tuottamaan satoa mahdollisimman pitkään.