Tallbackan vuosi 2023 - osa 1
Vuosi 2023 on ollut huolten ja pelkojen sävyttämä. Pandemia vaimeni, mutta jäl taustalle ja sota on täyttänyt uutiset. Me voimme vain koettaa omalta osaltamme pysyä hyvän puolella ja jatkaa mielekästä elämää. Meille tuo mielekkyys löytyy puutarhasta.
Puutarhassakaan emme silti ole turvassa rahahuolilta, sairauksilta ja väsymykseltä. Tallbackassa päätimme lähteä NO DIG-viljelyn tielle ja uuden opettelu ja vakiinnuttaminen vie aikansa. Päätimme myös tehdä kaiken julkisesti, toisin sanoen avata puutarhamme vierailijoille, vaikka emme olekaan valmiita emmekä tiedä tai osaa läheskään kaikkea. Otimme riskin, joka täytyy ottaa, jos haluaa tehdä jotain uutta ja valtavirrasta poikkeavaa. Ajoittain tekee kipeää, mutta useimmiten rakkaus kaikkeen mikä kasvaa, on tunteista suurin. Olemme siis päättäneet jatkaa.
Kompostoinnista
2023 oli vasta toinen NO DIG-menetelmän soveltamisvuosi. Olimme saaneet jo hiukan esimakua kompostointitavoista, tarvittavista materiaaleista, työmåäärästä, ajoituksesta ja ennen kaikkea siitä, miten paljon valmista kompostia tarvitaan. Tallbackan kompostointipäällikkö Outi otti asian vakavasti ja päätti suunnata pääosan työpanoksestaan kompostin tekoon, jotta viljelyspenkeille saataisiin tarvittavaa kompostia riittävästi. Olimme saaneet myös ikäviä kokemuksia. Esimerkiksi suurin toivein aloitettu multatehdas bokashikompostilla oli kitkerä pettymys. Bokashiprosessi ei ollut onnistunut eikä oma ideamme bokashin ja mullan kerrostamisesta toiminut. Lopputuloksena saimme kivikovaa pintaa ja tiheän rikkaruohomaton. Myös tavalliset puutarhajätekompostimme olivat olleet liian märkiä ja jäätyivät talvella eli koko prosessi vei aivan liian kauan.Berkeley Hot Compost -menetelmä sen sijaan oli lupaava. Risuhaketta, puutarhan siivousjätettä, hevosenlantaa, lehtiä ja kahvinporoja oli saatavilla. Miten paljon olisi mahdollista valmistaa kompostia yhden sesongin aikana? Tätä päätimme kokeilla. Kunnon talvi tuli oikeastaan vasta maaliskuussa, joten lunta oli vielä pitkälle huhtikuulle. Kymmenes päivä huhtikuuta ensimmäiset kaksi (kooltaan I 1,2 x s 1,2 x k 1) lavakauluksista koottua kompostia olivat täynnä. Berkeleykomposteja aletaan kääntää viidennestä päivästä alkaen joka toinen päivä kunnes noin kuukauden kuluttua materiaali on muuttunut tasaiseksi, joskin vielä karkeaksi kompostimullaksi. Emme käyttäneet tätä kompostia ennenkuin loppukesästä ja syksyllä, joten aines ehti vielä maatua lisää. Myös lierot tekevät kovasti töitä kunhan alun kuumuus hellittää. Hankalinta prosessissa on pitää huolta sopivasta kosteudesta; kesällä kompostit tahtovat kuivua liikaa vaikka peittelimme ne huolellisesti pressuilla haihtumisen minimoimiseksi.
Kahden ensimmäisen jälkeen komposteja tuli lisää. Lopulta kokonaismääräksi tuli noin 20, joista osa yhdistettiin jälkiprosessin ajaksi. Toisaalta kesäkuussa aloimme koota myös tavallista puutarhakompostia Dowdingin mallin mukaan rakannettuun kiinteään kompostiimme. Voi sanoa, että koko kesän urakoinnin jälkeen lopputulemana saimme syksyllä reilun kerroksen hyvälaatuista kompostia lähes kaikkiin viljelyspeteihin. Tyydyttävintä oli saada komposti levitettyä katteeksi jo ennen talven tuloa. Tällöin se ehtii asettua, madot ja muut maan pieneliöt saavat hajotustyönsä alkuun ja maa on keväällä heti lumen sulettua valmis istutuksille. Komposti ei ole lannoite eikä se liukene sateisiin eikä lumen sulamisvesiin. Maan kasvukunto paranee kohisten kun maaperä mikro-organismit runsastuvat ja voivat hyvin.
Kompostikate on monestakin syystä aivan ylivertainen asia maan hyvinvoinnille. Kevään ja alkukesän kuivuudesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa. Kompostilla katettu maa kestää kuivuutta paljon paremmin, maan pieneliöstö ja sienirihmastot luovat rakenteen, joka sitoo vettä tehokkaasti. Olemme vakuuttuneita siitä, että puuhake penkkien välissä käytäväkatteena on loistava keino vähentää haihtumista ja lisätä sienirihmaston määrää. NO DIG-pedeillä voi kävellä, maasta tulee kimmoisaa eikä se tiivisty. Sadevesi imeytyy maahan paremmin mm. lierojen käytävien ansiosta. Mitään keinotekoista lannoitetta ei tarvita eikä pH-arvoista sen paremmin kuin hivenainepuutoksistakaan juuri tarvitse murehtia. Elävä maaperä tasapainottaa itse itsensä ja mikro-organismeilla on keinonsa saada tarvittavia molekyylejä kasvien käyttöön. Ihminen ei ymmärrä näistä hienouksista läheskään kaikkea mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan! Riittää kun järjestämme maan eliöille ruokaa ja suotuisat elinolosuhteet, niin työ tehdään puolestamme.