Kun aloittelimme marjanviljelyä, oli minulla kova kiire ja hätä saada hankittua puuhaketta pensaiden juurelle. Tiesin kokemuksesta, että keväällä istutetut taimet joutuvat koville kesän kuivuudessa. Samoin monivuotiset rikkaruohot, varsinkin juolavehnä valtaa nopeasti takaisin paljasta maata. Tiesin toki, että puuhakkeen käytöstä oltiin montaa mieltä ja sekapuuhakkeen sanottiin verottavan maan ravinnetasoja ja havupuitten sisältämien terpeenien haittaavan kasvua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että paksu hakekerros pelasti uudet pensaamme ja puumme – tryffelitarha olisi tarvinnut vielä paljon enemmänkin suojaa.

Ensimmäinen mansikkamaamme vuonna 2017 sai kohopenkit ja muovikuitukatteen. Valmiiksi ruudutettu ”kangas” on kätevä istuttaessa ja pitää rikkaruohot hyvin melko hyvin poissa. Marjat säilyvät puhtaina. Kun viime vuosi osoitti, että mansikkamaa on uudistettava, olin kiitollinen myös siitä että katekankaan saa yhtenä kappaleena pois – suuri etu tavalliseen mansikkamuoviin verrattuna. Silti päätin, ettei uusia taimia istuteta enää muoviin vaan ne saavat olkikatteen. Olkea on tietysti lisättävä vuosittain eikä se ehkäise rikkaruohoja yhtä tehokkaasti kuin muovi, mutta uskon sen olevan ystävällisempi maan pieneliöstölle.

Polttavin katekysymys on meillä kuitenkin aina ollut vihannesmaalla. Moreenimaa kuivuu nopeasti ja kylvöt ovat usein epäonnistuneet. Kasvimaa on tuntunut kuivalta ja elottomalta, madoista ei näkynyt juuri elonmerkkejä. Tästä samasta syystä maa on ollut myös kuorettunutta ja kovaa.

Alkuun aloin käyttää kasvuharsoa kylvöjen jälkeen kosteutta pidättelemässä. Kovin suuret harsot ovat hankalia, ne haluavat irtoilla kevättuulessa ja niitten alla rikkaruohot ottavat helposti yliotteen. Maan rikkaruohosiemenpankki on loputon ja keväinen jyrsintä nosti aina esiin uutta terhakkaa saviheinäkantaa. Kylvetyt pikkusiemenet jäivät herkästi alakynteen.

Ne kirjat ja videot, joista haimme apua ja innoitusta puhuvat tauotta ruohosilpun puolesta. Sen ylivertaisuutta sekä katteena rikkaruohon torjunnassa että varsinkin lannoitteena ja maan pieneliötoiminnan vilkastuttajana ylistävät kaikki. Ongelma on vain ruohosilpun saatavuudessa. Oma vanha ”nurmikkomme” ei tuota juuri mitään, se vähä on syytä jättää lannoittamaan nurmea itseään. Hienot nurmikentät, joista leikkujäte tosiaan kerätään pois, ovat harvassa. Niitten hoitoon kuuluu sitä paitsi myös raju lannoitus ja kasvinsuojeluaineiden käyttö, sellaista emme vihannesmaallemme halua. Rikkaruohot sinällään ovat hyvää kateainetta, mutta niissä on ongelmana se, etteivät ne saa ehtiä kukkaan. Olisi myös hyvä saada aines jollakin tapaa murskattua. Rikkaruohot ehtivät nopeasti liian suuriksi ja näyttävät rumilta maalle jätettyinä. Eivätkä sitä paitsi läheskään aina kuole, vaan jatkavat kasvuaan kitkettyinäkin. Jos maata kattaa viherkatteella pitää sitä olla paljon, ja silloin vaarana taas ovat etanat, jotka pääsevät mellastamaan rauhassa maatuvien kasvinosien suojassa.

Ajattelin ja aion kokeilla myös elävää, kasvavaa katetta. Melko hankalaksi osoittautui MAA-APILAn siementen hankkiminen, mutta onnistui sentään, Ruotsista, kiitos Kinnekullefrö! Maa-apila on yksivuotinen, matala palkokasvi, joka estää rikkaruohojen kasvua ja samalla lannoittaa:

Trifolium subterraneum
Subklöver/Grävklöver

Lågväxande och marktäckande gröngödslingsgröda. Kan användas på alla öppna ytor i landet, tex i gångar eller mellan raderna av odlade grönsaker. Även bra som marktäckare vid nyplantering av träd eller buskar. Subklövern hindrar ogräs från att komma upp men konkurerar inte om näring med de grönsaker du odlar, eftersom detta är en baljväxt så är den också kväve fixerande och matar jorden med kväve

Suurimman ahaa-elämyksen ja kotiintulon tunteen ( ) olen kuitenkin kokenut tänä talvena tutustuessamme englantilaiseen puutarhuriin nimeltä Charles Dowding. Hänen kehittämänsä NO DIG-metodi suojaa ja hoivaa maan eliöstöä välttämällä kaikin tavoin turhaa kaivamista ja maan rakenteen rikkomista. Hän käyttää pahvia katteena suoraan ”vanhan” maan päälle ja peittää sen reilulla kerroksella omatekoista kompostia. Kompostia lisätään sitten vuosittain pari tuumaa, kun vanha on painunut kasaan ja antanut maan hajottajille ravintoa. Madot ja muut pieneliöt puolestaan tuottavat ravinteita kasveille sopivassa muodossa ja huolehtivat maan rakenteesta parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvin palanut komposti ei myöskään sisällä rikkaruohon siemeniä eikä taudinaiheuttajia. Dowdingin tapa viljellä vähentää kitkemis- ja muokkaamistyötä. Kompostoinnin sen sijaan tulee olla organisoitua ja tehokasta, sillä kompostia tarvitaan, ainakin penkkien perustamisvaiheessa PALJON!

Olen hyvin innoissani ja toiveikas. Haluamme oppia, haluamme hoitaa maata ja pieniä apujoukkojamme siellä niin hyvin kuin mahdollista. Menneet virheet harmittavat hiukan, mutta emme ole tienneet emmekä osanneet silloin enempää. Tulevaisuudessa voimme tehdä toisin ja viisaammin. Jos se tuottaa myös enemmän satoa ja maukkaampia vihanneksia, mikä voisi olla ihanampaa!