Quo vadis?
Mennyt vuosi on ollut raskas. Se on ollut kauhea maapallon ja ihmiskunnan mittakaavassa. Se on ollut ankea myös meille arkipäiväisellä tasolla. Sairaudet ja kuolema ovat tulleet lähelle. Suunnitelmat ja ideat eivät ole toteutuneet siten kuin toivoimme. On käynyt ilmeiseksi, että näin emme voi jatkaa.
Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan.
J.R.R.Tolkien
Ainoa valinta on tietysti jatkaa sen tekemistä, mikä on oikeaa, hyvää ja kaunista – viimeiseen saakka vastustaa örkkejä ja heidän herrojaan.
ON AIKA POHTIA ARVOJAMME
JA TARKISTAA SUUNTAA
Puutarhamme on meille rakas ja asumme sen keskellä. Vuorokauden tunnit ovat kuitenkin rajalliset, samoin taloudelliset resurssit ja fyysiset voimat. Viime vuodet olemme panostaneet kaiken Tallbackaan huomataksemme ettei se olekaan viisasta. Väsymys ja riittämättömyyden aiheuttama mielipaha vievät mielekkyyden ja sumentavat osin sen, mihin uskoimme. On uskaltauduttava rehelliseen tilannearvioon ja keskityttävä siihen mikä on tärkeintä.
Mitkä siis ovat Tallbackan jalokivet? Mihin meidän on syvennyttävä entistä enemmän ja minkä voi jättää vähemmälle?
MAAPERÄ JA SEN ELIÖSTÖ ENSIMMÄISENÄ
No Dig viljelymenetelmänä pohjautuu maaperän ekosysteemin vaalimiselle ja arvostamiselle. Emme ymmärrä kaikkea mitä jalkojemme alla tapahtuu, mutta tajuamme systeemin korvaamattomuuden. 1900-luvun loppupuolen raivokas tehokkuuden tavoittelu on tuhoamassa ruokamultakerroksen monin paikoin maapallollamme; aavikoituminen, eroosio, pohjaveden pilaantuminen, keinolannoitteiden, myrkkyjen ja muovin suruton käyttö on romahduttanut maaperäekosysteemin ja hävittänyt sukupuuttoon paljon sellaista, jota ilman emme voi elää. Tehotuotettu ruoka ei edistä terveyttä, sillä määrä ei korvaa laatua.
Tallbacka on häviävän pieni palanen maata, mutta se on meidän mahdollisuutemme tehdä toisin. Kompostin käyttäminen katteena ja maaperäeliöstön suosiminen alkaa muutaman vuoden soveltamisen tuloksena näkyä. Suomen ilmasto asettaa haasteita ja vaadittava määrä kompostia (ainakin 20 kuutiota) on urakkana aikaa vievä ja rankka.
Meillä on valtavasti opiskeltavaa jäljellä. Esimerkiksi amerikkalainen Matt Powers on tehnyt mielenkiintoista kurssimateriaalia aiheesta ja tarjoaa opetusta internetin kautta. Yhteistyö muitten asiasta kiinnostuneiden kanssa saattaisi olla mahdollista vuonna 2025.
Tärkeintä olisi kuitenkin saada takaisin se ilo ja riemu, joka uhkasi kesällä 2024 kadota. Kompostin teko on aivan hullaannuttavan hauskaa ja kiehtovaa puuhaa!
ALATI KIINNOSTAVAT KUMMALLISUUDET JA UUDET ERIKOISUUDET
Olemme alusta saakka innostuneet aina jotain uutta löytäessämme. Halusimme kaikkia mahdollisia marjoja, monia lajikkeita ja varsinkin sellaista, jota emme vielä tunteneet. Osa ei menestynyt pitkään, osaan olemme itse kyllästyneet ja ihan kaikkea emme ole onnistuneet mistään saamaan. Mutta monia harvinaisia kasveja kasvaa Tallbackassa ja tuottaa meille suurta iloa. Yhden voisin erityisesti mainita vuonna 2024: aito kvitteni Cydonia oblonga kukki ja tuotti satoa! Neljä suurta ja kaunista kvitteniä päätyi Nallen leivontakokeiluihin marmelaadiksi. Upeaa!
Tulevia viljelyitä pohtiessamme meidän täytyy ottaa entistä tarkemmin huomioon työn määrä. Tästä syystä suuntaus perennoihin on selvä. TallbackaMix salaattisekoitus säilyy mukana kuvassa, mutta paljon pienemmällä volyymilla. Monet senkin lajeista ovat sitä paitsi perennoja, esimerkiksi ihana hapro Oxyria digyna. Muita jännittäviä syötäviä perennoja hieman kokeilua suuremmassa mittakaavassa ovat väinönputki (Angelica arcangelica) karhunlaukka (Allium ursinum) mustajuuri (Scorzonera hispanica) ja villirucola (Diplotaxis tenuifolia). Parsa (Asparagus officinalis) ja kuunlilja (Hosta sp.) tulevat olemaan päätuotteitamme. Olemme jo laajentaneet ja aiomme ensi vuonna 2025 lisätä edelleen näiden viljelyä. Nämä kasvit saavat kulkea yhdessä, ovathan sukulaisiakin!
Syötävien perennojen suuresta joukosta löytyy monia kiehtovia, vanhoja, osin unohtuneita kasveja. Muun muassa köynnöspinaatti (Hablizia tamnoides) pinaattihierakka (Rumex patientia) ja hyvänheikinsavikka (Blitum bonus-henricus) herättävät aina mielenkiintoa vieraissamme. Tulevan lammen ja puron reunoilla tulee ehdottomasti kasvamaan isovesikrassia (Nasturtium officinale) ja osmankäämiä (Typha latifolia). Näiden perennojen viljelyssä usein suurin haaste onkin löytää se juuri oikea paikka puutarhasta. Kun se löytyy, kaikki sujuu luonnostaan ja lopulta näyttää aivan siltä kuin kasvi olisi aina ollut siinä!
IHMISENKOKOISTA KAUNEUTTA VILJELYPENKISSÄ
Puutarha elää ja kasvaa. Kasvit eivät useinkaan taitu ihmisen tahtoon, vaan kasvavat yli rajoistaan, kituvat tai paleltuvat, leviävät holtittomasti tai muuttavat paikkaa kokonaan. Puutarhurin työtä on etsiä oikeita kasveja oikeille paikoille ja sitten olosuhteiden muuttuessa huolehtia elintilasta. Me haaveilemme moninaisuudesta, joka on kaunis, tasapainoinen ja edistää maan ja kasvien menestymistä. Koetamme ottaa huomioon puutarhan eri osien valo-, kosteus- ja lämpöolosuhteet ja eri kasvien kasvuvoiman sesongin aikana. Haluamme luoda pieniä kokonaisuuksia – viljelypenkkejä, joissa on idea ja oma luonne. Annamme puutarhan eri kulmille aina oman nimen. Suosimme kasviyhdistelmiä, jotka voi sitoa yhteen jonkin teeman kautta. On erityistä saada kertoa vierailijoille tarina.
Metsäpuutarhaideologia on meille aina tarkoittanut monimuotoisuutta, puitten, pensaitten, yrttien, vihannesten ja kukkien yhdistelemistä samaan kasvupaikkaan. Joskus tästä seuraa hankaluuksia juurivesojen kasvun tai varjostuksien muodossa, mutta useimmiten seuraukset ovat positiivisia. Kasvit suojaavat ja suojelevat toisiaan. Tuhohyönteiset eivät leviä holtittomasti. Kevään hallat eivät vie koko kasvustoa, eivätkä myrskytuulet kaada kaikkia kukkia.
Puutarhan rakenteita luodessamme ja rakentaessamme pyrimme kierrättämään materiaaleja ja löytämään luonnonmukaisia ratkaisuja. Penkkien ja varsinkin penkinreunojen siisteys on hyvin tärkeää. Jatkuva huolenpito on helpoin ja ehdottomasti nopein tapa tehdä tämä työ. Tähän haluamme panostaa.
PYSÄHDY HETKISEKSI
Haaveidemme Tallbacka tulee toimeen hieman vähemmällä työllä ja antaa meille aikaa nauttia kauneudesta, väreistä, linnunlaulusta, hyönteisten pörinästä. Meille molemmille on tärkeää voida pysähtyä, maadottua ja olla läsnä hetkessä. Nalle on vuosikaudet vetänyt meditaatioita ja yhdessä Pontus Anckarin kanssa Tunne itsesi-päiviä. Outi on viime aikoina harjoittanut kundaliinijoogaa.
Vuosi 2024 osoitti selvästi, mikä määrä kiirettä ja stressiä on liikaa. Me vanhenemme niin kuin kaikki muutkin ja maailma ympärillämme huutaa aina vain kovempaa. On hiljennyttävä, kuunneltava itseään ja hiljaisuutta. Terveellinen ruoka, jota kasvatamme on ylellisyyttä. Emme halua enää antaa ylettömän stressin mitätöidä sen hyvää tekevää vaikutusta. Haluamme luoda puutarhaamme myös suojaisia sopukoita, joissa vierailijatkin voivat halutessaan istua rauhassa, vetää henkeä ja antaa sielunsa levätä.