HYVÄNHEIKINSAVIKKA (Chenopodium bonus-henricus)

Tämä ikivanha koko Euroopassa viljelty ravintoarvoiltaan rikas kasvi joutui syrjään pinaatin tieltä ja on nykyisin melko unohdettu. Hyvänheikinsavikka on vahva ja pitkäikäinen, sitä ei paljoa tarvitse hoitaa. Sitä eivät kasvitaudit tai tuholaiset vaivaa, juuristo on syvä ja vahva.
Kasvin käytössä on huomioitava, että se sisältää vähän saponiinia, joten kevyt kypsennys on tarpeen. Lehtiä käytetään pinaatin tavoin, eikä niitten käytettävyys lopu kukinnan alkaessa. Versoja voi valkaista ja syödä kuten parsaa. Kukintoja voi käyttää kuten parsakaalia, jos siementen antaa kehittyä, niitä voi käyttää kuin quinoaa.

KÖYNNÖSPINAATTI (Hablitzia tamnoides)

Köynnöspinaatti ei ole meillä uusi kasvi, mutta silti melko tuntematon. Viihtyessään se talvehtii hyvin ja ehtii kasvaa kolmemetriseksi kesän aikana. Satoa se antaa jo varhain keväällä, aina juhannuksen tienoilla saakka. Lehtiä ja nuoria versoja voi käyttää kuten pinaattia tai raakana salaatissa.

HUMALA (Humulus lupulus)

Humalaa on viljelty Pohjolassa lähinnä oluen mausteeksi. Muualla Euroopassa kasvi on hyvin arvostettu varhaisvihannes, jonka versoja myydään torilla nipuissa.
Humala on meidän ilmastossamme nopeimmin kasvava kasvi. Se tarvitsee tuen jopa kuusimetriseksi venyessään. Oluen mausteena käytetään emikasvin käpyjä ja tarkoitukseen on jalostettu useita lajikkeita.
Versoja ja nuoria lehtiä voi syödä raakana tai kypsennettynä. Jos kasvin kitkeryys ei miellytä, voi versoja valkaista vaikka mustan muoviämpärin alla. Kasvi ei juuri kärsi vaikka kaikki versot korjattaisiin kertaalleen.

PIPARJUURI (Armoracia rusticana)

Piparjuurta viljellään vahvanmakuisen juurensa takia. Sitä voidaan käyttää kalliin ja vaikeasti kasvatettavan aidon wasabin (Eutrema japonicum) tilalla. Piparjuurta sisältävät säilykkeet eivät homehdu. Myös nuoret lehdet, versot, kukat ja kukkavarret ovat maukkaita.

KARHUNJUURI (Meum athamanticum)

Karhunjuuri on hyvin kaunis kasvi, joka kasvaa hitaasti, eikä juuri kaipaa hoitoa. Se pitää auringosta ja kalkkipitoisesta maasta, joten Tallbacka voisi olla oikea paikka tälle harvinaiselle yrtille.
Hienoliuskaisia lehtiä voi käyttää kuten tilliä, vaikkei maku aivan sama olekaan. Karhunjuuri sopii erityisen hyvin kylmiin kastikkeisiin ja kalan kanssa. Se on hieno koristeena ja kukkakimpuissa.

LIPSTIKKA (Levisticum officinale)

Ikivanha mauste ja lääkekasvi, johon liittyy myös monia uskomuksia. Lipstikka kasvaa lähes missä vain, voi tulla yli pari metriä korkeaksi ja viihtyy myös puolivarjossa. Jos tuoreita lehtiä haluaa käyttää koko kesän on kasvi leikattava välillä alas.
Lipstikka on sellerinmakuinen liemimauste ja yrttisuolan raaka-aine.

SAKSANKIRVELI (Myrrhis odorata)

Saksankirvelillä on nimensä mukaisesti voimakas tuoksu. Se viihtyy puolivarjossa ja leviää helposti siemenistä. Saksankirveli kuuluu sellerikasveihin ja on siten jossain vihanneksen ja mausteyrtin välimaastossa. Kasvin kaikki osat maistuvat anikselta ja ovat käyttökelpoisia. Erikoisuutena voi mainita, että raa’at vihreät siemenet käyvät aniskarkeista!

PINAATTIHIERAKKA (Rumex patientia)

Pinaattihierakka on hyvin kestävä ja tuottoisa kasvi. Se kasvaa lähes missä tahansa. Hyvässä maassa ja puolivarjossa maku on parhaimmillaan. Kasvin ei pidä antaa kukkia jos lehtiä halutaan korjata pitkään.
Pinaattihierakka sisältää oksaalihappoa, joten on parasta lehtiä kypsentää ennen nauttimista. Soveltuu hyvin esimerkiksi kääryleitten tekoon.

TARHASUOLAHEINÄ (Rumex rugosus)

Tarhasuolaheinä muistuttaa villiä sukulaistaan niittysuolaheinää, mutta on isompi ja maultaan miedompi. Kilpisuolaheinää (Rumex scutatus) pidetään maultaan hienoimpana, mutta se ei ole yhtä talvenkestävä.
Tarhasuolaheinä tuottaa uusia hienoja lehtiä koko kesän jos se leikataan alas välillä. Sillä on vahva paalujuuri, joten kasvia voi käyttää maanparannukseenkin. Etanoista saattaa olla harmia.

RAPARPERI (Rheum rhabarberum)

Raparperi on vakiintunut viljelyskasviksi täällä pohjolassa vasta 1800-luvulla, vaikka sitä on viljelty tuhansia vuosia. Raparperin suosion kasvu liittyy sokerin saatavuuteen, perinteisesti raparperistä tehdään kevään ensimmäisiä jälkiruokia. Happamuus tulee oksaalihaposta.
Raparperistä on useita lajikkeita ja hybridejä. Tavallisin lajike meillä on Victoria. On olemassa myös lajikkeita, joitten oksaalihappopitoisuus on pienempi kuten Glaskins Perpetual. Olemme Tallbackassa kokeilleet useita lajikkeita, toistaiseksi näyttää siltä että vain Victoria ja Maatiainen menestyvät.

MONIVUOTISIA SIPULIKASVEJA

Eräs seikka, joka on pakottanut minut tutkimaan maanparannusta, katteiden käyttöä ja kompostin tekoa on monivuotisten sipulikasvien viljely. Vanhassa vihannesmaassa pillisipulit kasvoivat muutama vuosi aivan valtaviksi. Kun sitten aioimme viljellä niitä uudemmalla puolella oli tulos masentava. Kiinansipuli ei kasvanut, kitui vain, ruohosipuli kellastui ennen aikojaan, pilli/ salaattisipuli ei edes itänyt. Kokeilin monta kertaa, kylvin keväällä, syksyllä, istutin taimia jne. Tulos yhtä laiha. Epäilin kirousta tai myrkytystä.

Viime kesänä tein aivan konkreettisen testin. Kiinansipulipenkkiin, joka oli junnannut muuttumattomana kuukausia, levitettiin katteeksi bokashimultaa. Haju oli muutaman päivän ajan makea ja outo ja koiran mielenrauha järkkyi. Mutta jo parin viikon päästä näkyi muutos, lehtien väri muuttui, tuppaat lähtivät terhakkaan kasvuun ja alkoivat pian myös kukkia.
Syksyllä levitin kompostia ruohosipuleille ja ilmasipuleille. Saimme lahjaksi kajpsipulia Allium scorodoprasum, nurmilaukkaa Allium oleraceum ja ilmasipulia Allium x proliferum sekä jokseenkin hämmentävän monivuotisen purjon Allium ampeloprasum babingtonii, jotka kaikki sijoitimme pieneen ”lastentarhaan”.

Alun hankaluuksien jälkeen myös karhunlaukka Allium ursinum viljelmä alkaa näyttää lupaavalta. Kasvi on vakiintunut ja lähtenyt lisääntymään. Karhunlaukka on upea mauste, kevään todellinen luksustuote.